Katri
Minun supervoimani on... innostua mahdollisuuksista ja lähteä katsomaan, mihin ne johtavat.
Minusta ihmisessä on yksi erityisen kiinnostava asia: emme välttämättä vielä edes tiedä, mihin kaikkeen pystymme. En tiennyt minäkään.
Pitkään ajattelin olevani ennen kaikkea toimittaja. Se oli unelma-ammattini ja valtavan suuri osa identiteettiäni. Sitten elämä pisti suunnitelmat uusiksi ja jouduin katsomaan itseäni vähän eri kulmasta. Ja kas. Sieltähän löytyi vaikka mitä.
Toimittaja oli edelleen siellä. Mutta sen vierestä löytyivät yrittäjä, puhuja, juontaja, valmentaja, kirjailija, konseptien rakentaja, sisällöntuottaja ja lopulta myös kokonaisen uuden matkailumedian perustaja. Mikään niistä kyvyistä ei ilmestynyt minuun yhdessä yössä. Ne olivat minussa jo. En vain ollut vielä nähnyt, mihin kaikkeen voisin niitä käyttää.
Emme mahdu yhteen lokeroon.
Ehkä siksi puhun nykyään niin paljon mahdollisuuksista, rohkeudesta ja tekemisestä. Uskon ajatteluun, mutta vielä enemmän uskon liikkeeseen. Jos saan hyvän idean, haluan kokeilla. Jos en osaa, opettelen. Jos ensimmäinen yritys ei toimi, mietin mitä siitä opin ja kokeilen uudestaan. Kaikkea ei tarvitse tietää ennen kuin lähtee.
Sama ihminen voi seistä illalla glittermekossa gaalalavalla ja vetää seuraavana aamuna Gore-Texit päälle ja lähteä metsään. Juuri tämä on minua. Rakastan kaupungin vilskettä ja luonnon hiljaisuutta, tanssia ja metsäpolkuja, työtä ja vapautta, uusia ihmisiä ja läheisiä ystäviä. Isoja ideoita ja hetkiä, jolloin ei tarvitse saada aikaan yhtään mitään.
En usko, että ihmisen pitäisi mahduttaa itseään yhteen lokeroon. Me saamme olla monta asiaa, ja minusta juuri se on parasta.
Resilienssi on kykyä palautua.
Eteenpäin meneminen ei tarkoita sitä, että pitäisi koko ajan mennä täysillä. Jotta jaksan innostua, ideoida, tehdä ja heittäytyä, tarvitsen vastapainoksi liikettä, luontoa, palautumista, läheisiä ihmisiä ja välillä ihan tavallista elämää. Resilienssi ei minulle tarkoita sitä, että kestetään loputtomasti, vaan kykyä palautua, suunnata uudelleen ja jatkaa eteenpäin.
Ehkä kaikkein eniten haluan välittää sitä myös muille: elämän ei tarvitse olla valmis, jotta siitä voi innostua. Aina voi oppia jotain uutta, löytää itsestään uuden puolen, kokeilla, muuttaa suuntaa tai aloittaa uudelleen. Ja joskus huomata, että se asia, jota etsit, oli sinussa jo valmiina.
Tiedätkö edes vielä, mihin kaikkeen pystyt?
Ihmiset kulkevat kaiken tämän läpi. Rakastan kohtaamisia ja sitä, mitä tapahtuu, kun erilaiset ihmiset tuodaan yhteen. Siksi viihdyn yhtä hyvin haastattelupöydän ääressä, tapahtumalavalla, valmennuksessa kuin yhteisellä metsäpolullakin. Tarvitsemme minusta enemmän tilanteita, joissa ihmiset oikeasti kohtaavat toisensa.
Ehkä kaikkein eniten haluan välittää sitä myös muille: elämän ei tarvitse olla valmis, jotta siitä voi innostua. Aina voi oppia jotain uutta, löytää itsestään uuden puolen, kokeilla, muuttaa suuntaa tai aloittaa uudelleen. Ja joskus huomata, että se asia, jota etsit, oli sinussa jo valmiina.
Tiedätkö edes vielä, mihin kaikkeen pystyt?
Tiedätkö vielä edes, mihin kaikkeen pystyt?